Sydän
AV-työprosessien näyttötyö.
Käsikirjoitus / juonikuvaus
Visuaalisesti kiinnostava, kummallinen ja ahdistava tunnelma. Päähenkilönä "zombie"-tyttö jolta puuttuu sydän, ja haluaa uuden. Tyttö hyökkää jonkun kimppuun ja lopulta tytöllä on purkki, jossa on sydän.
Päätin kuvausten jälkeen kuvata lisäkuvia (ompeleminen, ennen sydämen katoamista pyörtyminen ja varastosta herääminen) selventämään kerrontaa.
Aikataulu kuvauksista ja jälkituotannosta
KUVAUKSET:
Ma 20.11 klo 16.00-18.00
Ti 21.11 klo 18.00-20.00
Ma 27.11 klo 21.00-22.00
JÄLKITUOTANTO:
Ti 5.12 klo 16.00-17.00
Ke 6.12 klo 10.00
To 7.12 klo 16.00
Pe 8.12 klo 16.00-18.00
Laskelma käytetyistä työtunneista
- ennakkosuunnittelu: 3 tuntia
- kuvaus- ja äänitysvaihe:
Ti 21.11: 2 tuntia
Ma 27.11: 2 tuntia
- jälkituotanto:
Ti 5.12: 4 tuntia leikkausta
Pe 8.12: 2 tuntia leikkausta ja värimäärittelyä, 2 tuntia ääniä
Kalusto
NIKON D3300
ZOOM H6 Sennheiser mkh 60
Puomi
Kamerajalusta
Itsearviointi kuvausten ja jälkituotannon kulusta
Ensimmäisenä kuvauspäivänä en päässyt kuvaamaan, koska näyttelijäni ilmoitti, ettei haluakaan olla mukana. Sen illan aikana kirjoitin sitten uuden käsikirjoituksen ja kuvasuunnitelman, jossa pystyisin itse näyttelemään. Päädyin tekemään 1st person -tyyppisen videon, koska voin itse näytellä mutta samalla nähdä mitä kuvaan.
Toisena kuvauspäivänä, 21.11, lähdin metsään kuvaamaan ja sain siskoni apulaiseksi äänittämään. Mutta kun katsoin klipit läpi, huomasin, että materiaalia on liian vähän ja tarinan kulku on hämmentävä. Valmiin videon on tarkoitus olla hämmentävä, mutta se oli aivan liian hämmentävä.
Seuraavana maanantaina kuvasin sitten lisää materiaalia, ja sain jopa liikaa tällä kertaa.
Leikkauksen aloitin tiistaina, 5.12, ja sain koko videon rakenteen kuntoon. Koska leikkaaminen meni sujuvammin kuin olin ajatellut, päätin poistaa kaksi leikkauspäivää. Perjantaina tein videoon paljon hienosäätöjä, värimäärittelin ja tein äänet. Siinä kesti lopulta paljon enemmän aikaa kuin olin ajatellut, koska aloin pyörittelemään klippejä uudelleen ja kokeilemaan uusia järjestyksiä flashbackeille ja peruskuville.
Ti 5.12 klo 16.00-17.00
Ke 6.12 klo 10.00
To 7.12 klo 16.00
Pe 8.12 klo 16.00-18.00
Laskelma käytetyistä työtunneista
- ennakkosuunnittelu: 3 tuntia
- kuvaus- ja äänitysvaihe:
Ti 21.11: 2 tuntia
Ma 27.11: 2 tuntia
- jälkituotanto:
Ti 5.12: 4 tuntia leikkausta
Pe 8.12: 2 tuntia leikkausta ja värimäärittelyä, 2 tuntia ääniä
Kalusto
NIKON D3300
ZOOM H6 Sennheiser mkh 60
Puomi
Kamerajalusta
Itsearviointi kuvausten ja jälkituotannon kulusta
Ensimmäisenä kuvauspäivänä en päässyt kuvaamaan, koska näyttelijäni ilmoitti, ettei haluakaan olla mukana. Sen illan aikana kirjoitin sitten uuden käsikirjoituksen ja kuvasuunnitelman, jossa pystyisin itse näyttelemään. Päädyin tekemään 1st person -tyyppisen videon, koska voin itse näytellä mutta samalla nähdä mitä kuvaan.
Toisena kuvauspäivänä, 21.11, lähdin metsään kuvaamaan ja sain siskoni apulaiseksi äänittämään. Mutta kun katsoin klipit läpi, huomasin, että materiaalia on liian vähän ja tarinan kulku on hämmentävä. Valmiin videon on tarkoitus olla hämmentävä, mutta se oli aivan liian hämmentävä.
Seuraavana maanantaina kuvasin sitten lisää materiaalia, ja sain jopa liikaa tällä kertaa.
Leikkauksen aloitin tiistaina, 5.12, ja sain koko videon rakenteen kuntoon. Koska leikkaaminen meni sujuvammin kuin olin ajatellut, päätin poistaa kaksi leikkauspäivää. Perjantaina tein videoon paljon hienosäätöjä, värimäärittelin ja tein äänet. Siinä kesti lopulta paljon enemmän aikaa kuin olin ajatellut, koska aloin pyörittelemään klippejä uudelleen ja kokeilemaan uusia järjestyksiä flashbackeille ja peruskuville.
Luulen, että lopputuloksesta tuli liian sekava. Tunnelma kertoo, mitä päähenkilön päässä tapahtuu (hän on hämmentynyt, kivuissa ja peloissaan), mutta ehkä joskus on ihan hyvä olla liian selkeä. Tämä teos on ylittänyt liian sekavan rajan. Se on mystinen pieni kauhupätkä, joten sinänsä se täyttää tarkoituksensa, ja ehkä pidempi versio voisi olla selkeämpi.
Olisin voinut laittaa kohtaukset parempiin kohtiin ja antaa katsojalle informaation järkevässä järjestyksessä. Kuvatessa ja leikatessa mietin liikaa visuaalisuutta ja sitä, että täyttäisin kaikki näyttötyön vaatimukset ja itse tarina oli alussa hieman hukassa kun jouduin koko ajan muuttamaan suunnitelmia. Ja sitten kun minulle tuli selkeä idea, oli vaikeaa antaa sen elää siinä, mitä olin jo kuvannut ja äänittänyt.
Tykkään kuitenkin tosi paljon ääniefekteistä, ”musiikista” ja ambienssista ja olen siitä työstäni ylpeä, koska en ole tehnyt paljon ääniä aiemmin. Äänissä en huomaa mitään selkeitä virheitä, mutta pelkään että lufs on mennyt väärin, koska minulla oli ongelmia sen säätämisen kanssa.
Olisi kuitenkin pitänyt käyttää objektiivia, joka paremmin kuvaa hämärässä, koska monet kuvista ovat nyt rakeisia. Huomasin myös jälkikäteen, että efektit, jota laitoin kuviin niin, että näyttäisi siltä kuin päähenkilöä huimaisi saattaa näyttää virheiltä. Onneksi laitoin niitä niin paljon, että katsoja toivottavasti ei saa sitä vaikutelmaa.
Kokonaisuudessaan osasin luoda jotain kiinnostavaa, kammottavaa ja joka ainakin pistää katsojan miettimään, että mitä ihmettä tässä oikein tapahtui. Kauhuelokuvan trailerina tai sneak peekinä tämä voisi toimiakin.
Olisin voinut laittaa kohtaukset parempiin kohtiin ja antaa katsojalle informaation järkevässä järjestyksessä. Kuvatessa ja leikatessa mietin liikaa visuaalisuutta ja sitä, että täyttäisin kaikki näyttötyön vaatimukset ja itse tarina oli alussa hieman hukassa kun jouduin koko ajan muuttamaan suunnitelmia. Ja sitten kun minulle tuli selkeä idea, oli vaikeaa antaa sen elää siinä, mitä olin jo kuvannut ja äänittänyt.
Tykkään kuitenkin tosi paljon ääniefekteistä, ”musiikista” ja ambienssista ja olen siitä työstäni ylpeä, koska en ole tehnyt paljon ääniä aiemmin. Äänissä en huomaa mitään selkeitä virheitä, mutta pelkään että lufs on mennyt väärin, koska minulla oli ongelmia sen säätämisen kanssa.
Olisi kuitenkin pitänyt käyttää objektiivia, joka paremmin kuvaa hämärässä, koska monet kuvista ovat nyt rakeisia. Huomasin myös jälkikäteen, että efektit, jota laitoin kuviin niin, että näyttäisi siltä kuin päähenkilöä huimaisi saattaa näyttää virheiltä. Onneksi laitoin niitä niin paljon, että katsoja toivottavasti ei saa sitä vaikutelmaa.
Kokonaisuudessaan osasin luoda jotain kiinnostavaa, kammottavaa ja joka ainakin pistää katsojan miettimään, että mitä ihmettä tässä oikein tapahtui. Kauhuelokuvan trailerina tai sneak peekinä tämä voisi toimiakin.
Comments
Post a Comment